Help me...

Jos mä ehdotankin maalaamista, siis ihan minkä tahansa maalaamista, mut saa palauttaa maan pinnalle. Vietin eilen muutaman tunnin maalaten ulkona. Oli tosi kivaa tikapuilla heilua ja maalata seinäristikkoa... En suostu siihen enää ikinä. Kadun ehdotustani isälle että ennen juhlia voisi vähän ulkona maalailla. Tämän takia kotona ei kannata järjestää näin isoja pippaloita. :D Hitto, mun siskon häät oli pienemmät kun mun ylioppilasjuhlat!!

Oon onnistunut mahduttamaan itseni ylioppilasmekkoonikin (se on ollut mun suurin pelko etten mahtuisi), paitsi ettei siinä hengitetä... Rintavarustus vähän tiellä. :D Mä vedän sen jesarilla kasaan, ehkä mä sitten saan vedettyä vetoketjun ylös asti sutjakkaasti. :D Tää on niin kornia, koska mulla ei oo ikinä ollut vastaavia ongelmia. Mutta juuri nyt sitten päätti olla. :D My luck! Ihan niin kuin mun tuuria on nämä ilmatkin...

Mulla on uusin pelko. Että lennän lavalta alas kokokengissä. Kun koulussa kävelin päivittäin korkkareilla, niin nyt ei ole tullut pahemmin niitä käytettyä. Kun käytiin asioilla yksi päivä, niin otin korkkarit jalkaan pelkästään totuttelumielessä. Ja kuolihan ne mun jalat. Mä tosin toivon ettei ne mun toiset kengät tappaisi jalkoja ihan heti... :D

Mun kai pitäisi jättää tämä kirjoittelu ja alkaa touhuamaan. On enää vain muutana päivä! Ja huomenna pitää käydä Raumalla ja siivota vähän lisää... A.P.U.A.

Stressiä ennen juhlia

Huh huh! :D Alkaa olemaan stressiä näistä pippaloista. Varsinkin kun kyseessä eivät ole pienet pippalot. Ollaan varauduttu 70 vieraaseen. Mitkä pienet ja intiimit ylioppilasjuhlat?! :D

Mulla alkaa olemaan stressiä kaikesta. No ruuasta ei, koska mä tiedän että äiti osaa taikoa hyvää ruokaa. Mutta on luvattu kamalaa ilmaa. Mulla ei ole mitään takkia tai hartiahuivia niin mä jäädyn. Meikki ja hiukset stressaa. Korkokengillä kompurointi. Mun kaikki ruhjeet (esim. poltin ruokaa laittaessa vesikellon käteeni).

Mutta musta tuli ylioppilas, ehkä mun ei kannata stressata noista pienistä asioista.:D Sehän on suurin stressi kun on käynyt sen koulun läpi. Mulla meinaan toisen vuoden aikana meinasi usko loppua. Mä meinasin lopettaakin lukion. Lähetin sillon meidän opolle ja mun ryhmänohjaajallekin viestejä asiasta. Mutta syy, miksi en lopettanut lukiota, oli Siili. Niin uskomatonta kun se onkin, niin Siili sai mut jatkamaan. Se pyyteetön tuki, jota sain / saan häneltä.

Ja nyt mä vihdoin ja viimein saan painaa sen lakin päähäni. Mä en oikeesti pysty uskomaan että tämä päivä on koittanut.

Ollaan siivottu tätä mun vanhempien taloa. Eilen pestiin leikkimökki sisältä ja ripustettiin verhoja grillikatokseen. Ulkona ollaan myös siivottu autokatosta. Sisällä ei ole enää kuin pientä siistittävää, mutta lattiat pitää imuroida ja pestä. Mutta se on tarkoitus hoitaa huomenna ja ylihuomenna.

Mä stressaan aina asioita. Jopa niin paljon, että en pysty syömään ja mulla on huono olo. Alkaa hiljalleen nousemaan sellaiset olot. Näin jo edellisyönä painajaista, että myöhästyin omasta lakituksestani. :D Mutta nyt taitaa mun ruokatauko olla ohi, pitää mennä ulos maalailemaan seiniä. :D

kuva: weheartit

Hellou hellou

Joskus sitä stressaa turhaan asioita. Niin kuin nytkin.

Ensimmäiseksi, minun nimeni oli listassa. Siinä listassa, missä oli tämän vuoden ylioppilaat. Kaikkia sukulaisteni ennakko-odotuksia vastoin saan siis vihdoin ja viimein valkoisen lakin päähäni. Kun kuulin niin hypin innosta. Ei mahtunut blondin pieneen päähän, että yo-kirjotuksista selvittiin läpi. Ei mahdu oikeen vieläkään. :D Mä oon tämän vuoden ylioppilas!!!!!!!

Viime postauksessa oli kolme kuvaa ja kysymys, arvaako kukaan mikä on kyseessä. :D Kukaan ei arvannut, tylsiä ootte. ;) No ei vaiskaan. Mutta kyseessä oli hankinta, jota ei loppujen lopuksi kovin kauaa mietitty. Tuntu vaan oikeelta ja kun kaikki muukin onnistui niin päädyttiin ostamaan auto. Siilin autohan se on, kun mulla tota korttikaan ei (vielä) ole... Krhm.

Päädyttiin sitten pieneen ja kauniiseen Kia Picantoon. Auto on kun unelma. Hiljanen, kaunis ja ennen kaikkea kuluttaa vähän! Kyseessähän on eco-auto, mikä näkyy kyllä kulutuksessa. Oon niin innoissani meidän perheen kasvusta. ;)

Autolla on jo monta nimeä. Me kutsutaan sitä Nimbukseksi (herättää miettimään miten me tullaan muut perheen lisäykset nimeämään...), Siilin isä nimitti sen Pinokkioksi. Hän kun ei ikinä muistanut mallin nimeä (Picanto), niin hän kertoi kaikille että meille tulee Pinokkio. :D Ollaan nyt muutamassa päivässä istuttu niin paljon autossa, että sen yksi nimitys onkin olohuone. :D Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Ja itse asiassa meidän perhe kasvoi eräällä muullakin hankinnalla. Asia, mistä oon haaveillut vähintään viisi vuotta. Isä lupasi sen heikkona hetkenään mulle yo-lahjaksi ja nyt mä sen sitten sain. Nimittäin järjestelmäkameran. :D Ollaan nyt yhdistetty uuden auton ajoreissut ja kameran kuvausreissut. :D Yhtenä iltana päätettiin lähteä ajelemaan ympäri Raumaa. Lopulta päädyttiin Uudenkaupungin Heseen katsomaan miten Suomi voitti USAn. :D Sillä reissulla akku loppui kamerasta kesken, vähän tuli siis otettua kuvia. :D

Koneelle on kertynyt lähes 2000 kuvaa viikossa. Tästä reissusta tulee taas varmasti muutama lisää... :D

Ja ettei vain mitenkään alkaisi menemään alavireiseksi vahingossakaan, niin me ollaan tällä hetkellä reissun päällä. Se onkin syy miksi tässä postauksessa ei ole kuvia. Ollaan tällä hetkellä Siilin inttikaverin luona, pojat pelaa vähän Call of Dutya kun ei ne tainnu intissä saada aseista tarpeekseen. :D

Herättiin siis tänä aamuna ja pakattiin tavarat autoon ja lähdettiin Uuteenkaupunkiin. Sieltä ajettiin Taivassaloon ja Naantaliin ja nyt ollaan Raisiossa. :D Pieni reissu, huomenna ehkä shoppailemaan - jos saan pojat irti tosta pelistä. :D

Nimbus on tullut kotiin

Käytiin vähän shoppailemassa. Kuka arvaa mikä tämä mysteeri on? ;)

Erilainen äitienpäivä

Nyt kun Siili vielä nukkuu (mä en tajua miten se voi nukkua noin paljon - ja mä oon sentään unikeko...), niin mulle tarjoutu tilaisuus tulla kirjottelemaan. Olisin hyvä vaimo jos toisin aamupalan sänkyyn, mutta meillä ei oo kun valo jääkaapissa. Tai on siellä valon lisäksi tilkka maitoa, uusin rakkauteni hapanimeläkastike ja hieman ketsuppia. True gourmet. :D

Oltiin eilen mun veljen puolison 40v synttäreillä niillä kotona. Mä tykkään käydä niillä sen upean sisustuksen takia. Eikä niiden 15v kissassakaan mitään vikaa ole! :D Se on vaan niin lutunen tapaus. Sellanen pitkäkarvanen musta. Ilmeisesti jonkinlaisen rotukissan jälkeläinen, mutta varmaa tietoa ei ole kun kissa on haettu jostain eläinhoitoyhdiatykseltä sillon. Veli valotti sen Lola-nimen tarinaakin, mutta mä taidan jättää kertomatta. :D Harmi ettei mulla ole siitä kuvia! Täytyy tehdä uusi vierailu heille tulevaisuudessa ihan kameran kera. ;)

Jos mä satuin pitämään niiden kissasta niin paljon että mietin kidnappaamista, niin voisin kyllä kotiuttaa melkein kaikki niiden huonekalut. :D Oon aina rakastanut sitä niiden upeeta valkosta kulmanahkasohvaa. Se on vaan niin nätti! Ja nyt niillä oli uusi tv-taso (senkki, ihan niin kuin mäkin olin miettinyt meille) ja kaappi lasiovilla, missä oli niiden parhaimpia astioita jne. Nyt mulle sitten tuli kamala tarve, että me tarvitaan kanssa sellanen. :D

Tämä mun mieliteko ei oo mitenkään tuulesta temmattu. Meillä on pieni seinälle kiinnitettävä kaappi (lattialla) ja se on täynnä meidän laseja. Niitä hienoimpia. Eikä ne kaikki mahdu edes siihen. Joten me oikeesti tarvittaisi sellanen astiakaappi. Jos me saataisi se, hävittäisin kyllä ton meidän nykysen hyllyn ja sen vieressä olevan viinihyllykön. Meillä kun ei ikinä ole siinä viinipulloja, niin ei me sellasta tarvita. Nytkin siinä viinipullojen paikalla on meidän parisuhdepeli ja mun meikkilaatikko. :D Turha hylly.

Tämän vuoden äitienpäivä on vähän erikoinen meillä. Mun äiti sano ettei hän jaksaisi juhlia tänä vuonna. Me ollaan siis nyt Raumalla ja Siilin äiti on töissä. :D Mutta ilmeisesti hänen tultua töistä, syömme pitsaa koko poppoon kesken. Mikä tekee seitsemän + Jesper (kissa). Mutta mä toivotan kaikille äideille ihanaa äitienpäivää! :)

Mua harmittaa vaan kirjotella tällasia kuvattomia juttuja. Mutta siihen on tulossa muutos. ;) Kun mä en ole tykännyt vähään aikaan kuvailla tolla mun kameralla kun se on niin rikki. Ei tarkenna ja kohinaa ihan liikaa. Noh, mun ongelmiin on tulossa ratkaisu. Jota en muuten usko ennen kuin näen. Mutta tästäkin asiasta sitten myöhemmin. Mä oon kamala kun vaan vihjailen, mutta en paljasta mitään. :D