Siinä kohtaa kun kalenterin sivut alkaa täyttymään hurjaa vauhtia, niin erilaisista tapaamisista kuin tehtävien palautuspäivistä, välillä saattaa iskeä pieni kauhu. Silloin yritän kovasti muistuttaa itselleni että tämä on se mun unelmieni ala, jolla haluan tulevaisuudessa työskennellä ja koulukin on suurimmaksi osaksi hauskaa ja mielenkiintoista. Vaikka ei huvittaisi kaivaa Puolan ympäristöstä tietoa (piti googlettaa mikä on suomeksi, kun olen päivän googlettanut "Poland environment" ja kaikkia mahdollisia kombinaatioita), niin kyllä jotenkin jossain pohjalla on tunne että hyvä tästä tulee. Vaikka tänään meinasikin tulla pieni itku kesken tunnin, kun listasin tekemättömiä tehtäviä ja vedin pienet paniikit tehtävästä jonka palautus on kolmen viikon päästä. Ei nimittäin ollut kohdeorganisaatiota vielä, mutta nyt onneksi on! Yksi stressi vähemmän, suuri ilouutinen.
Kyllä sitä ehtii levätä sitten ensivuonna, eikö? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti