Rakastan jouluvaloja. Ne tuo ihanaa tunnelmaa ja valaisevat mukavasti tällaisella pimeällä ilmalla kun lunta ei ole vielä maassa. Tässä muutama päivä sitten siivotessamme viritin ensimmäiset jouluvalot lyhtyyn. Nyt on yöpöydällä ihanaa tunnelmaa. Varsinkin tuo tonttu poron selässä on mielestäni äärettömän hauska! :)
Tämä toimiikin loistavana aasin siltana. Asuntomme on jo yllättävän pitkään (neljä päivää) ollut kunnossa jossa en häpeä silmiä päästäni kun joku astuu ulko-ovesta sisälle. Mitä täällä oikein tapahtuu?! :D Jokainen, joka tuntee minut, tietää että olen maailman epäjärjestelmällisin ja sotkuisin ihminen. Ja Siili taas ei vain jaksa välittää niin paljoa että hän siivoaisi, joten meidän asunto muistuttaa usein kaatopaikkaa. Ja tämän sanon yhtään kärjistämättä. Se on läävä. Paitsi viimeaikoina. Mitä mulle on tapahtunut? Tänäänkin kun Siili lähti hakemaan kaveriaan meille, minä tartuin pölyrättiin ja pyyhin pölyjä. Minä ihan itse. Ja vielä ilman että kukaan pakotti. Sitä ennen imuroin olohuonetta ja eteistä... Onko tämä sitä aikuistumista?
Kaveriporukkaamme on taas syntynyt yksi ihmislapsi lisää. Se auheutti "aww kuinka söpö"-kiljahduksia, mutta ei yhtä pahoja "mäkin haluan!"-huudahduksia kuin karvapallo. Ehkä tämä kaikki on vain jotain pesänrakennusviettiä? :D APUA!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti