Aristokraatti

Saimme koulutehtäväksi kirjoittaa mihin erilaisiin ryhmiin kuulumme ja mitä näistä olemme oppineet. Jäin vähän jumittamaan kohtaan perhe, kun laskin yhteen itseni, Siilin, isän, äidin, kaikki sisarukset heidän lapsineen ja puolisoineen ja lukumääräksi tuli 23... :D Mitä tästä opitaan? Jos aion pitää kutsut niin tarvitsen äärimmäisen ison asunnon? :D Ja kyseisessä luvussa ei tosiaankaan ole edes laskettuna Siilin perhettä. :D Ei kauaa tarvitse miettiä miksi me emme voi järjestää pieniä häitä. :D Vaikka kutsuisimme lähiperheen ja ystäviä, luku lähentelee silti huimaa määrää. :)

 Koulusta sitten vähän vielä lisää. ;) Olen katsellut tässä viime päivinä lukujärjestystä miettien että miten voi olla niin tyhjää. No sen takia, että melkein kaikista on järkyttävät määrät vapaa-ajalla tehtäviä projekteja. Ei se minua haittaa, on mukavaa mieluummin tehdä kuin istua kuunnellen puuduttavia luentoja. Hieman kyllä silti jännittää mitä tästä tulee. Jouluun mennessä pitäisi kirjoittaa muutamat raportit, joissa pitäisi jokaisessa olla sivuja sellaiset 20 - tehtynä tietenkin opinnäytetyön pohjalla. Kai niistäkin selvittäisiin, mutta kaksi pitäisi tehdä vielä englanniksi. Meillä nimittäin alkoi nyt kurssi englanniksi. :D Mielenkiintoista sinänsä, koska osassa käsitellään kulttuuria, mikä on aina kiinnostanut minua. Mutta raportin kirjoittaminen englanniksi... Osaan jo nähdä kuinka paljon tuon kanssa tulemme hakkaamaan päitämme seinään. :D

Mutta hyviä asioita on se, että opettajat ovat ilmeisesti tajunneet että väkisin värkätyissä tyttö-poika-ryhmissä ei saada kunnollista työtä aikaan. Saimme valita omat ryhmät, mikä oli äärimmäisen mukavaa. En nimittäin osaa avata suutani vieraissa ryhmissä aluksi. Ja koska tunnen ryhmäläiseni, tiedän että mukana ei ole vapaamatkustajia. Niitäkin nimittäin tuntuu löytyvän muutamia meidän vuosikurssilta. :D Ja kouluasioista puheenollen, minun pitäisi nyt olla väkertämässä edellä mainittua "mihin ryhmiin kuulumme"-tehtävää. Mutta kaikki on silloin parempaa tekemistä kun pitäisi tehdä jotain tuollaista... ;)

"Ette voi olla tosissanne?"

"Vieraita kissoja - ja vielä minun maillani!"

"Saakelin talutushihna, muuten olisit kuollut!"

Ja koska halusin mukaan edes lievästi järkeviä kuvia, kaivoin muistikortilta kuvia talomme karva-asukeista. Ruskearaidallinen britti tosin on vain väliaikais-raumalainen, sillä hänen alamaisensa olivat häämatkalla Pariisissa. Valkoharmaa ja mustavalkoinen kissa ovat naapurin suloisia otuksia. Onko ihmekään että minulla on välillä suunnaton eläinkuume? Mutta kissojen silittäminen välillä rauhoittaa tuota kuumetta tarpeeksi. :)

Niin ja ilmeisesti Appiukko ei ole tehnyt turhaa työtä noiden laattojen kanssa, koska ne tuppaavat näköjään esiintymään aika tiuhaan tahtiin blogissani. ;)