Isä kävi lauantaina kylässä ja hän toi mukanaan meille,
mustikoiden lisäksi, yöpöydän. Harmi että siitä ei ole ennen-kuvia, sillä pöytä oli järkyttävä ennen kuin isä kunnosti sen. :D Pöytä on varmasti lähemmäs 40vuotta vanha, sillä se oli kolhuinen ja keltainen. Sellainen retrokeltainen, eli räikeä. :D Yhdessä kuvissa näkyy keltaista maalia, joka oli jäänyt laatikon reunoihin hieman näkyviin.Se oli vanhempien suulissa vuosikausia, minun haaveillen siitä. Tänäkesänä sanoin isälle että se olisi ihana saada meille ja isä hioi ja maalasi yöpöydän! :) Aika hienosti isältä, eikö totta? :D
Se on niin kaunis. Haaveilen tuohon välikköön Luhdan punoskoreja, mutta täytyy nyt miettiä. Katsoin netistä, että on siinä ja siinä mahtuuko tuohon korkeutensa puolesta. Saa nyt nähdä löytyykö sopivia koreja, onhan tuo aika nätti noinkin. :)
Siinä sitä keltaista on. Voitte ehkä kuvitella millainen yöpöytä on ollut, kun koko pöytä on ollut tuon keltainen? Joten voisi sanoa että meillä menee taas lujaa sisustusrintamalla. :D Vielä puuttuu olohuoneesta kahvipöytä ja kattolamppu. Uusi elokuvahylly ja kirjahylly olisivat mukavia, mutta luulen että meidän on pakko elää ilman niitä. Olen oikeastaan salaa haaveillut kolmiosta, koska sitten saisimme työhuoneen ja sinne saataisiin meidät sadat elokuvat ja kirjat. Mutta budjettiin kolmio ei ikävä kyllä sopisi. Ainakaan ilman opintolainaa..
Tänään oli tarkoitus iltapäivällä kuvata asua ja meikkiä, kun tuntui meikki ihanan raikkaalta ja vaatetuskin hyvältä, mutta sitten pyöräilin sateella kotiin... :D Nyt tuntuu vähän kipeältä ja väsyneeltä, täytyy toivoa että se menee hyvällä ruualla ja kuumia yrttijuomia juomalla ohitse!
Mutta tästä löydöstä en tule luopumaan! Vintagea, isän kunnostama ja kaunis ulkomuoto. Voiko enempää huonekalulta toivoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti